Yrittäjäkin on ihminen

Olen ollut yrittäjä lähes 10 vuotta. Kaikesta sekä palkkatyö- että yrittäjyysvuosina saamastani ja hankkimastani osaamisesta ja ymmärryksestä huolimatta heräsin joku aika sitten siihen, että en voi niin hyvin kuin aiemmin. Alkoi olla vaikea nousta aamuisin ylös, mukavatkin asiat tuntuivat taakoilta ja elämästä oli tullut aika harmaata, joskus jopa mustavalkoista.

Taaksepäin katsominen paljasti, että yrittäjyyden alkuvuodet olivat menneet pääasiassa töitä paiskoessa ja yritystä rakentaen. Olin omalle työnohjaajalleni puhunut muutama vuosi sitten ”niistä sellaisista ihmisistä, joilla on sitä jotain vapaa-aikaa.” Siinä ohella hoitelin ison perheen äidin velvoitteita, iloja ja suruja. Ihan heti en siis huomannut, että yrittäjäkin on vain ihminen samoine lainalaisuuksineen kuin muutkin. Että rakas ja intohimoinenkin työ voi polttaa loppuun – jotta voi palaa, pitää ensin olla liekeissä. Että työstä kuuluu irrottautua ja löytää elämäänsä ihan muita, kiehtovia ja vieraita maisemia. Että pitää muistaa levätä ja päästää irti, vaikka pään sisällä kuuluisi kuinka kova ja parempaan suorittamiseen ruoskiva ääni. Ja pitää osata myös asettaa omaan arvoonsa ne (valitettavan usein toisten yrittäjien) kommentit, että yrittäjät eivät lomaile tai pidä vapaapäiviä.

Viime kevään parhaita päätöksiäni oli hakeutua lääkärille tutkimaan mahdollisuuttani päästä ennakoivaan kuntoutukseen. Aloitin yrittäjille suunnatun Aslak-kurssin juhannuksen jälkeen. Ensi viikolla olen menossa kuntoutusviikolle numero kaksi. Meillä on aivan ihana 10 yrittäjän ryhmä, joka koostuu hyvin erilaisten alojen ammattilaisista ja mahtavat ammattilaiset meitä tukemassa. Otan kiitollisena vastaan kaiken sen annin, mitä viikko taas tuo mukanaan.

Ensi viikolla olen siis panostamassa yritykseni tärkeimpään toimialueeseen eli itseeni! Heippa!

Kirjoita oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *