Pienyrittäjän parisuhde

Itku on ihan silmien takana. Se on ollut siellä jo pitkään, mutta sille ei ole ollut vielä tilaa. Kun kuopus on pudotettu mummolaan, sanottu heipat ja hymyilty vanhemmille, on vihdoin sen vuoro. Itku tulee ulos voimalla, tuo mukanaan kaikki viime viikkojen pettymykset, yritykset ja taistelun. Sen avulla purkautuvat rajuina nyyhkäyksinä kaikki ne ”ei kiitos, ei tällä kertaa” -, ”kiitos, että olit käytettävissä” – ja ”valitettavasti nyt emme…” –vastaukset, jotka ovat jääneet kirveltämään mielen päälle ja luoneet rinnan kohtaan mustan, pelottavan aukon: entä jos en pärjääkään?

Sinä istut siinä rauhallisena, ajat autoa varmoin käsin ja kuuntelet. Otat vastaan kaiken sen turhautumisen, mikä minuun on kertynyt. Tiedät, etten halua sinun ratkovan asioitani, vain kuuntelevan. Sanot muutaman lauseen, jaat joitain ajatuksiasi ja kokemuksiasi vuosien varrelta. Autosta lähtiessämme halaat ja pidät lujasti kiinni. Jokin minun sisälläni rentoutuu, ajatukset vapautuvat ja mieli alkaa vähitellen nähdä muutakin kuin synkkiä uhkakuvia. On helpompi hengittää ja nauttia tästä ihanasta syyspäivästä.

Pienyrittäjän kumppanilta vaaditaan paljon. Hän saa kuullakseen kaiken sen akuutin, mitä yrittäjä ei pysty säästämään seuraavaan työnohjaus- tai mentoritapaamiseen. Kumppani ei kuuntele ammattiasemasta, vaan läheisen roolista käsin. Läheisen ja rakkaan ihmisen ahdinkoa on ihan eri asia ottaa vastaan kuin jonkun toisen, ulkopuolisen. On hankalampaa alkaa olla ratkomatta ongelmia tai miettimättä ulospääsyä vaikeasta tilanteesta. On hyvä, jos toinen ymmärtää ainakin jossain määrin yrityselämää ja sen lainalaisuuksia, vaikkei yrittäjä itse olisikaan. Kumppani tuntee myös läheisensä reagointitavan ja sen, miten hän toivoo itseään kuultavan ja autettavan.

Kiitos teille kaikille kumppaneille ja läheisille, jotka jaksatte kuunnella, ottaa vastaan murheita ja kulkea rinnalla silloin, kun aurinko ei paista. Olette kultaakin kalliimpia pienyrittäjän elämässä! Itse lupaan juhlistaa paremmin myös onnistumisiani rakkaani kanssa tästä eteenpäin.

11 Comments

  1. Millaista on sitten elää koko elämä yksin ja tehdä töitä yrittäjänä yksin ilman ketään kelle puhua yhtään mistään? Ikinä. Olen jo 17. vuotta yrittäjä ja aivan yksin elämässäni. Ei ystäviä, ei sukulaisia, ei työtovereita, ei harrastuskavereita. Kaikkeni olen yrittänyt ihmisiin tutustua, mutta en ilmeisesti kelpaa itsenäni kellekään kaveriksi. Työ on niin pienituloista, että hädin tuskin tulen toimeen eli maksullisia kuuntelijoita, terapeuttaja tms. en voi käyttää. Voin kertoa, että täydellisen yksin on jätetty elämästä selviytymään eikä naurata. Vakava masennus kroonistunut eikä ole vara hoidattaa itseään mitenkään. Positiiviset ajatukset eivät auta. Odotan vain kuolemaa, että päivä päivältä vähempi enää kärsimistä.

    • Hei ja kiitos kirjoituksestasi! Sinulla on todella raskas elämäntilanne ollut jo pitkään. Toivon, että jaksaisit vielä hakea apua vaikka kunnallisista palveluista itsellesi. Tiedän, että väsyneenä se usein tuntuu vaikealta ja hankalalta. Kannustan myös ottamaan vastaan tarjouksen kollegalta, joka ehdotti kommenttina viestiisi yhteydenpitoa. Lämmin halaus sinulle virtuaalisesti! terveisin Sanna

  2. Olen myös koko yrittäjäurani elänyt yksin, ensin yksinhuoltajana ja lasten itsenäistyttyä yksin asuvana. Yksinäisyyden tunne on joka päivässä läsnä. Teen pitkiä päiviä ja toisinaan on lohdutonta tulla tyhjään kotiin.
    Kolumnisi oli hyvä ja kiteytti yrittäjän – oletpa sitten yksinyrittäjä tai työnantajayrittäjä – tarpeen jakaa arkisia asioita ja pohtia kysymyksiä toisen aikuisen kanssa.

    • Hei Marja,

      Kiitos kommentistasi! Onko sinulla mitään vertaisporukkaa, kenen kanssa pääsisit jakamaan ajatuksiasi yrittäjyydestä? Ehkä paikallisia naisyrittäjiä tai sitten täällä verkon ihmeellisessä maailmassa kulkevia kanssasisaria? Tsemppiä ja valoa syksyysi! toivottaa Sanna

  3. Sellainenkin puoli puolisossa, että sen pienyrittäjäpuolison hyvinvointi ja tulot vaikuttavat paljon myös hänen taakkaansa perheen elättäjänä. Voidakseen lohduttaa hänen on voitettava oma harminsa tai pelkonsa siitä, että puolison bisnekset ajavat karille. Tukeeko häntä kukaan?

    • Hei Anne! Hyvä pointti. Onkin tärkeää, että jos kuorma kasvaa liian isoksi, löytyy myös kodin ulkopuolisia kuuntelijoita. Meillä on onneksi myös niin, että voimme kuunnella toinen toistamme ja olla tukena. Itselläni tosin on myös ollut jo vuosia oma työnohjaus käytössä.

  4. Yrittäjänä Yksin, niiiin Yksin.

    Tuttuako?
    no onhan tässä vuokralaisia ja työntekijöitä – Tiimi- Kyllä, HE ovat tiimi, minä olen työnantaja/ omistaja.

    He viettävät iltaa, minä teen paperityöt ja rästihommat joita muut ei tee.

    He valittavat minulle minusta minulle toisistaan..He ovat ystäviä.

    Kenelle minä valitan, kuka minun tiimini on ?

    Missä yrittäjän ystävät? He kaikkosivat tein 12 h töitä kun perustin yritystä, he eivät tilleet edes asiakkaaksi tai kahville – Koska olen ahne yrittäjä joka tekee vain töitä. Niinkö ?

    olenko ahne kun loin työlläni monelle työpaikan ja toimeentulon ?

    puhuit mentorista tönohjauksesta. Mistä sellaisen löytää?

  5. Hei Mari,

    Työnohjaajia löytää etsimällä esim. Suomen työnohjaajat ry:n sivuilta. Joillain yrittäjäyhdistyksillä on ollut myös mentoritoimintaa, jossa kokeneempi yrittäjä toimii mentorina. Sinullakin on haasteellinen tilanne, yrittäjä on usein niin yksin. Voimia täältä lähetän!

Kirjoita oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *