Aamujuna on täynnä. Ihmiset istuvat omissa ajatuksissaan, lukevat kirjaa tai ovat älylaitteidensa pauloissa, kuka missäkin. Huomioni kiinnittyy kolmeen naiseen, kahteen vanhempaan ja yhteen nuorempaan. Keskustelua sivukorvalla kuunnellessa käy ilmi, että nuori nainen opiskelee hoitoalaa ja on pian valmistumassa ensimmäiseen ammattiinsa. Junassa hän kertoo viimeisen opiskeluvuoden harjoittelupaikoistaan kahdessa eri hoitoalan organisaatiossa, paljastamatta kuitenkaan mistä organisaatioista puhuu.
”Se eka paikka oli sellainen, että kun sinne aamulla meni, alkoi päivä sen ruotimisella, miten muut osastot olivat tyhmiä ja tehottomia, pomot aivan k….päitä ja asiakkaatkin lähes kaikki jotenkin reppanoita tai ärsyttäviä. Sitä sitten jatkui koko päivän työvuoron loppuun asti. Sieltä lähti aina ihan väsyneenä pois.”Vanhemmat naiset nyökyttelevät, miettivät omia sairaalakokemuksiaan ja saamaansa hoitoa. Nuori nainen jatkaa vielä: ”Siellä toisessa paikassa taas, kun menin ekaa aamua harjoitteluun, mun ohjaaja sanoi, että onpa kiva kun tulee taas opiskelija! Sitä joutuu ihan eri tavalla miettimään omaa työtään ja tekemisen tapojaan. Siellä oli hyvä fiilis tehdä töitä.” Joudun jäämään pois junasta, mutta kuulen, kuinka nuori nainen jää miettimään, minne hakisi töihin valmistuttuaan. Ei liene hirveän vaikeaa arvata, kumpi ainakin noista kahdesta paikasta vetää pidemmän korren?
Sana huonovointisista ja huonosti toimivista työpaikoista ja organisaatioista leviää tänä päivänä salamannopeasti eri kanavia pitkin. Opiskelijat ja sijaisuuksia tekevät tietävät, minne he ainakaan eivät halua töihin. Työpaikkaa ei koeta vetovoimaiseksi, jos siellä on huono ilmapiiri tai työyhteisö ei pysty toimimaan yhdessä asiallisesti. Suurin osa myös ymmärtää ja kärsii työpaikkansa huonosta ilmapiiristä. Työmarkkinoiden tulokkaat, Y- ja Z-sukupolvet, arvostavat erityisesti sitä, että työyhteisö toimii hyvin ja että työstä saa jatkuvaa palautetta sekä työkavereilta ja esimiehiltä. Jos nämä asiat eivät toimi, he äänestävät jaloillaan.
Onneksi vuorovaikutusta ja työyhteisötaitoja voi harjoitella ja työn toimivuutta tarkastella. Se vaatii kuitenkin vallitsevan tilanteen tunnistamista ja tunnustamista sekä jokaiselta peiliin katsomisen halua. Välillä tuntuu siltä, että me vaadimme lapsiltamme parempaa käytöstä kuin mitä joillain työpaikoilla on. Taloudellisesti vaikeina ja sekavina aikoina, joita nyt eletään, kannattaa miettiä asioita, joihin itsellä on mahdollisuus vaikuttaa. Työyhteisön toimivuus ja ennen kaikkea oma vuorovaikutus ovat ehdottomasti sellaisia. Kymmenen hengen tiimissä jokaisella on 1/10 verran vastuuta siitä, millaista työpaikalla on. Ei sen enempää, mutta ei vähempääkään.