Sanna

Sanna_5122-960pxJos saisin mainita vain yhden intohimon elämässäni, se olisi ehdottomasti ihmiset. Yksilöiden ja ryhmien vuorovaikutus, kohtaamiset, dialogisuus sekä erilaiset elämäntarinat ovat teemoja, joista voisin ammentaa loputtomiin.

Uskon aitoihin kohtaamisiin, koska ajattelen, että niiden kautta tulevat todeksi sekä ihmisyys että jokaisessa meissä olevat mahdollisuudet kasvaa ja kehittyä. Uskon myös, että jokaisella on tarinoita ja kokemuksia, joista toiset voivat oppia. Siksi nämä asiat ovat keskiössä omassa työssäni.

”Jokaisella on tarinoita ja kokemuksia, joista toiset voivat oppia”

Miten minusta tuli kehittämisalan yrittäjä?

Valmistuin ensimmäiseen ammattiini, terveydenhoitajaksi, joulukuussa 1991. Terveysasemalla työskennellessäni sain olla jakamassa lukuisia ihmiskohtaloita, tarinoita ja elämäntapahtumia. Pääsin työyhteisön jäsenenä mukaan myös kollega-, työyhteisö- ja organisaatiokokemusten maailmaan.

Halusin kuitenkin ymmärtää lisää ja sen vuoksi aloin opiskella työn ohessa Tampereen yliopistossa kansanterveystiede pääaineenani. Opiskeluista ovat erityisesti jääneet mieleeni ne 62 pitkäaikaistyötöntä, jotka tapasin terveystarkastuksen merkeissä graduaineistoa kerätessäni. Heistä jokaisella oli tarina kerrottavanaan. Valmistuttuani terveystieteiden maisteriksi joulukuussa 1999 työskentelin terveydenhuollon erityissuunnittelijana Helsingin terveysvirastossa. Suunnittelijan työhöni kuului laaja-alaisesti erilaisia toiminnan sisältöön, laatuun, suunnitteluun, strategiatyöhön ja kehittämishankkeisiin liittyviä tehtäviä.

Vuonna 1997 tuolloin kolmelapsinen perheemme kasvoi ensimmäisen adoptiolapsen myötä ja vuonna 2004 saapui toinen pieni ihme. Adoptioiden myötä kiinnostuin kiintymyssuhdeteoriasta ja aloin vuodesta 2005 alkaen luennoida asiasta lähinnä adoptiovanhemmille. Lisäksi ilmoittauduin jatko-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon tarkoituksenani tutkia adoptioäitien äitiyttä, kiintymyssuhteen syntyä sekä adoption jälkeistä masennusta, jälleen kerran tarinoita keräämällä.

Vuoden 2006 alusta vaihdoin työelämäni suuntaa ja aloitin yritystoiminnan, ensin lähinnä adoptioasioiden parissa työskennellen. Kokeilin siipiäni ensimmäisen vuoden ajan turvallisesti ollen aiemmasta työstäni virkavapaalla (silti minua hirvitti ja kotiväkeä taisi hirvittää vielä enemmän), ennen kuin siirryin täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Vähitellen toimintani laajentui organisaatio- ja työyhteisökysymysten pariin.

Yrittäjyyteni aikana olen saanut työskennellä monipuolisesti eri organisaatioiden ja työyhteisöjen kanssa erilaisten kehittämiseen liittyvien tehtävien ja projektien parissa. Viimeisten vuosien aikana olen verkostoitunut ja toimin tällä hetkellä yhteistyössä monien omien alojeni ammattilaisten kanssa. Työni ytimeksi ovat muotoutuneet vuorovaikutukseen, ryhmädynamiikkaan, työyhteisön toimivuuteen ja esimiestyön kehittämiseen liittyvät kysymykset. Olen saanut huomata, että kaikilla aloilla ja organisaation kaikilla tasoilla lainalaisuudet ovat samat: ihmiset haluavat tulla kohdatuiksi, arvostetuiksi ja luotetuiksi yhteisön jäseniksi. Kun hyvät kohtaamiset ja aito vuorovaikutus höystetään toimivilla rakenteilla ja selkeällä perustehtävällä, syntyy yleensä aina hyvää, totta ja kaunista. Ja myös toimivuutta, tuloksia sekä laadukasta työtä.

Yrittäjyysvuosien aikana olen opiskellut ahkerasti ja päivittänyt tietojani sekä taitojani toimialueillani. Olen myös kirjoittanut ammatillisia artikkeleita sekä kiintymyssuhdeteoriaan että organisaatioiden kehittämiseen liittyen. Mikäli haluat tarkempaa tietoa koulutuksestani, työkokemuksestani tai julkaisemistani teksteistä, laitathan viestiä, niin lähetän sinulle yksityiskohtaisemman cv:ni.

Elämän ja ihmisten ihmettelijä

Yksityiselämässäni olen Karin puoliso, viiden lapsen äiti, kolmen lapsen mummo ja teini-ikäisen nuoren tukivanhempi. Omien ihmisteni parissa saan harjoitella ihmisenä olemista ihan joka päivä: kotoa ja lähiympäristöstä löytyy loistavia ”peilejä”, joista voin katsella itseäni ja omaa toimintaani (myös niinä päivinä, kun ei oikein huvittaisi). Elämä ei ole kohdellut minua ainoastaan silkkihansikkain, mikä on ollut tärkeä asia sekä minun itseni että työni kannalta. Kun on uinut vähän syvemmissäkin vesissä, ei ole tarvetta asettua kenenkään yläpuolelle tietämään ja osaamaan.

Ihmisten ohella olen kiinnostunut kirjoista, elävästä musiikista, pihanhoidosta, matkailusta ja moottoripyörän kyydissä istumisesta. Hyvät keskustelut, parisuhteeseen panostaminen, ystävien ja perheen kanssa vietetty aika sekä lämpimät kesäillat ovat myös tärkeitä. Lisäksi arkeani sulostuttavat neljä omanarvontuntoista kissaherraa.

Ystävieni mielestä olen analyyttinen, luotettava, huumorintajuinen, viisas ja läsnä oleva. Työstäni olen saanut hyvää palautetta mm. huolellisesta valmistautumisesta, puheeksi ottamisen taidosta, selkeydestä ja teknisesti taitavasta kouluttamisesta, omaan ajatteluun ja keskusteluun haastamisesta, vaikeita asioita ”päin” menemisestä, tunteiden käsittelemisestä sekä siitä, että olen tehnyt myös ns. oikeita töitä (vastakohtana tälle olisi kuulemma yliopiston siivouskomerosta revitty analyytikko!). Mitähän mieltä sinä olisit?